Vanha sairaala

Puistikon polkua pitkin

käyn vanhaan sairaalaan,

joka nöyränä, uskollisna

on yhä vartiopaikallaan

 

Vuosikymmenten saaton mennen

yli kynnyksen johtaneet

on monen vaivatun matkalaisen

tuskanraskaat askeleet

 

Syystuuli ulkona soi,

vilu verhosi tulijaa,

vaan käytävän uunin alla

Lempi viritti valkeaa

 

Nimi kirjaan hymysuin

ja valmiiksi leikkaukseen,

kädet auttavat, huolehtivaiset

pian selvitti tilanteen

 

Kiireinen oli taasen

vuoro Liisan ja Annikin,

pari muutakin potilasta

sinä iltana leikattiin

 

Yön hiljaisten hetkien tullen

ajat menneet mieleen saa,

muistot ajoilta Niikan ja Ellin,

ehkä vieläkin kauempaa

 

Muistan lasna kun kerran

kaarnalaivoja veisteltiin,

sen pienen peukalonpään

setä-Oskari ompeli kiinn´

 

Jäi lapsen mieleen silloin

kuva kodista auttajain,

yhä kirkkaampana se päilyy

tällä hetkellä muistoissain

 

Valonhäive vaimea käy,

yövalvoja varpaillaan,

menneitten polvien työtä

nuorin voimin jatketaan

 

Vanhan sairaalan suojissa huokuu

äidin hellyys ja huolekkuus,

sitä mittaa täytätkö koskaan

sinä ylpeä sairaala uus´

Potilas n:o 545

Aihe

Keuruu, sairaalat, muistelu, muistot, runot, kokemukset, sairaanhoitajat, lääkärit, potilaat, hoitosuhde, rakennukset

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Jyrki Sinervä (1915 - 1998) kirjoitti Keuruun vanhasta sairaalasta ja sen henkilökunnasta kertovan runon ilmeisesti ennen Keuruun uuden sairaalan valmistumista vuonna 1959. Hän käytti nimimerkkiä potilas nro 545.

Tekijä

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto

Aikamääre

1950-luku