Jätteet ne oli ongelmia ennenkin

Haapamäen vilkkaan asemankylän ulkohuussien tyhjennys oli sekin jonkun tehtävä. Haisevaa puuhaahan sen oli. Kun joku rouva päivitteli huussin tyhjentäjälle, että miten hän pystyy hajussa olemaan, tämä tokaisi, että kun aamulla pyyhkäisee sormella vähän täyttä tavaraa nenän alle, niin sitten ei haise koko päivänä!

Kerran vessan tyhjentäjä oli saanut kuorman valmiiksi ja laittoi sitten lunta kuorman päälle ja lähti viemään kuormaa eteenpäin. Kotiin matkalla olevat koululaiset näkivät hevospelin ja pyrkivät kyytiin. Jalkapatikka kiinnosti kyllä, kun selvisi, mitä lumen alla kuormassa oli.

Semmoistakin puhuttiin, että jos huussien tyhjentäjällä oli jonkun kanssa riitaa, niin saattoi kuorma kummasti kaatua juuri sen talon kohdalle.

Asematien mutkassa VR:n rivitalojen ulkohuoneet olivat aivan tien vieressä. Paikkaa sanottiin sen vuoksi Hajukujaksi tai Haisutieksi.

Haapamäen Vanhan yhteiskoulun käymälöiden antimilla kasvoivat rotatkin kokoa ja näköä. Käymäläjätettä ajettiin syksyllä ja talvella Petäisen pelloille. Jätteen seassa oli kaikenlaista pulloa ja rojua. Niihin saattoi eläimet satuttaa pellolla sitten jalkansa.

Petäisen lantakuskina oli eräs entinen upseeri ja lentäjä. Haapamäellä olikin sanonta, että tämä teki hätälaskun Petäisen paskakärryn nokalle.

Jätteiden sijoitus oli myös VR:n ongelma. Haapamäen keskustassa olevan kerrostalon, Pyramidin, kohdalla oli suohauta, ja sinne upotettiin käymälöiden jätettä ja muuta roskaa.

Samoin VR:n jätteitä kuljettiin Tervatehtaan suolle 1950-luvulla. Sieltä pikkupojat sitten etsivät aarteita, vaikkapa tulitikkulaatikkojen etikettejä. Ratavahdit antoivat pojille kyllä lähtöpassit, jos heitä tapasivat.

Aihe

Keuruu -- Haapamäki, muistelu, jätehuolto, käymälät, rautatieläiset

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Haapamäen muistelupiiriläiset muistelevat jätehuoltoa ennenvanhaan.

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto

Aikamääre

1940-luku
1950-luku