Kronikka Huttulan opintokerhon kutomakursseilta 10.1.-10.3.1951

Valkeni 10 pv. ja tammikuu.
Monet askelet ja ajatukset
Iso-Huttulan taloon suuntautuu,
sillä siellä alkaa kutomakurssit oivat.
Kohta monet puut kuorossa soivat.

Helylän Maili oli meillä opettaja soma,
eipä vielä taida olla kenenkään oma.
Aina rauhallisella ja tyynellä miellä,
opasti kaikkia visaisella opin tiellä.
Kaikilla ei ollut tilaisuutta tänne tulla,
kenellä vakinainen työ, kenellä tullan lulla.

Niin hän reippaasti naapureihin asteli
ja siellä kudesuulle kankaat kääräisi.
Vaan ettei tulis kovin paljon tätä lorua,
käännän lehteä ja nyt vuoro tuli emännälle,
tämän kaiken touhun alkuun laittajalle.

Ester, tuo ehtoinen emäntä, jalo,
häntä kunnioittaa koko tämä sankka talo.
Hän ensin kokkina hääräili
ja pöperöt hyvät meille keitteli.
Hän leipoi leivät ja paistoi pullat
ja kahville kutsui Maikit ja Ullat.
Ja niin työntahti oli pirteä
ja tämä oli emännän ansiota.
Vasta loppupuolella pääsi hän mukaan
ja meistä ahkera hän oli, jos kukaan
ja pian hän oppi täkänät ja Karjalan liinat
ja niin tuli valmista pitkät siimat.

Nyt on vuorossa Sojakan Hilkka.
Hän on eri sukkela nilkka,
sillä kotityöt ensin suoritti
ja tännekin hyvissä ajoin kerkisi.
Pikku Leena aina seurasi myötä
ei äidillä ollut hänestä lisätyötä,
sillä kiltti kun oli, ei häiriintynyt kukaan,
Ovesta kun astui, sanoi:
”Maija tuli mukaan”!

Kyllä varmaan aivan pian kankaan hinta putoo,
kun Kytömäen Taimi, nähkääs, yötä, päivää kutoo.
Valmistunut hällä ompi monenlaista liinaa,
jos polkusnarut katkeilee,
ei se häntä piinaa.
Helmiä kun poimimaan Taimi innostui,
puuhastapa tästä paljon peite rikastui.
Toivokaamme kaikki hälle onnellista aikaa,
Esteri jäi oottelemaan puhemiehen paitaa.

Maire Mäkinen on tullut mukaan
ja hän se vasta kutoja on , jos kukaan.
Yhdet puut kun kuumeni,
niin toisille jo oikaisi.
Aina hän työssä häärii,
kauniit kapiot kokoon käärii,
jotta turhaan ei se poika kaappaise,
joka tänne hänet saattelee.

Liinholmin Terttu tulee tähän.
siinä on tyttö, jolla oppi ei ole mennyt päähän.
Hän on aina valmis auttamaan,
mitä ei vaan yksin voinut suorittaa.

Pajasen Eeva oli kovan onnen lapsi,
vaikka ei ollut vielä harmaahapsi.
Kaukaa yli hankien hän kulki,
vaan heti alussa sairaalan vuode hänet syliinsä sulki.

Seuraajanaan oli Vatajan Aune,
Hän kun sukkulan sai,
alkoi käydä kuin ompelukone, totta kai.
Hän olikin tottunut kaikkiin muihin,
vaan ei näihin kummallisiin vipupuihin.
Hän lisäksi on oikein voimanpesä,
onpahan sitten talvi tai kesä.
Hän myöskin valmis on auttamaan,
missä vain hänen apua tarvitaan.

Eikä vain saa unohtaa
emäntä Marjatta Ampialaa.
On kutonut aikaisin aamut,
myöhään illat,
pistänyt kankaaksi pellavat, villat.
Hyvin on kulununna viikon alkupuoli,
puoliviikon sivutessa alkaa hälle huoli.
Perjantaina kuulee laulun,
”On syömmein lemmen sairas”,
silloin varmaan aina kotona jo kulta kaipas`.
Täältä sitten erotessa häntä kaikki muistaa,
tavatessa jälleen juttu luistaa.

Tiusalan tyttöjä Anna Lampinen
aina vaatimaton, hiljainen.
Työsään ahkera ja tunnollinen,
aina yhtä tyynenä pysyy,
vaikka joskus hermoja kysyy,
kun niidet laukee
ja solmut aukee.
Hän kangaspuiden alle sukeltaa
ja siellä työnsä kanssa tuhertaa.
Hänen kohdallaan on sana sopiva:
" On paiskittu töitä
ja kiristetty vöitä”.

Kuopus sakissa on Terttu Ahola,
eikä turhat kiireet häntä sureta.
Tätä kurssiaikaa ei hänen tarvitse katua,
elämä on joskus täällä ”kaunista satua”.

Suonkannan Anja hiihtää tänne korven poikki,
joskus yli ladun jänöjussi loikki.
Ahkerana aamusella kotitöissä häärii,
täällä kauniit kapionsa kangaspuilta käärii.
Pitkää päivää kutoa joutanut ei täällä,
kankaat monet syntyi sentään, kun aina iloisella päällä.

Asunnalta kaksi akkaa hevosella kulkee,
pakkasherra aamuisin heidät sylihinsä sulkee.
Huolimatta vastuksista täsmälliset olla koittaa,
tahdotte kai enempikin kuulla noista.
Ilosena joukossamme häärää Marjosolan Kirsti,
nopeasti selvisi hälle joka kankaan niksi.
Reippaana hän ohjaksissa ompi aamuin, illoin.
Mattopuilla haukottaapi, mutta kohta silloin
kahvitauko tuleekin ja piristyksen antaa,
väsymykset, huolet kauaks` kantaa.
Hauska onkin kotiin viedä moni työ näin soma,
varsinkin, kun on jo kulta aivan ikioma.

Toinen heistä ompi Hellin Kalliomäki,
ikävään jäi aamusella koko kotiväki.
Matkalla tulee hälle kylmä kyllä,
vaikka onkin ”tirehtöörin” lämmin turkki yllä.
Huumori ei hällä ole painojen alla,
vaikka monta päivää konttasikin kangaspuiden alla.
Liekö hänen päänsä terävä,
kun ei karvalakki ollut tarpeeksi kestävä.
Enempää ei hänestä kannata mainita,
olipahan täällä joukon jatkona.

Anna Sojakka kurssin loppupuolla tuvan oven avas´
kutomataidon aakkoset täällä tavas´.
Hauska oli tuvan ovi jälleen kiinni heittää,
koska nyt sohvan kaunis vaate peittää.
Sinikka seuras´ äitiänsä täällä mukana,
säilyneekö nämä matkat kauan mielessä.

On jännitystä kerrakseen ja arvata vain saa,
ett` mitähän se Pyykön rouva oikein ahertaa.
On kurssilaiset saaneet nyt opit opin toisen moisen,
ett` Helena ois huonompi kuin ois joku toinen.
Kaks` ryijyy kaunista ja mattopakka paksu,
hän uutterasti ahertaa, sai aina päivän laskuun.

Kun Helmi-rouva Ostamolla kankaan rakenteli,
talvipäivän pakkasia silloin elettiinkin.
Villahuivit kirjavat nyt lämmittääpi päätä,
kunnes armas aurinko kertoo kevätsäästä.
Muutakin on kertynyt kurssin kulussa,
kiitos siitä olkoon myöskin Sinipuron Elman.
Huonosti Vanamon Pirkon kangas alkuun nosti.
Sitten kuultiin kummia, ett`kulta renkaan osti.
Taisi tulla toiset tuumat, meni hyvä tyttö,
seuraksemme sentään vielä tänne tallusteli
ja ison maton itsellensä vielä paukutteli.
Loimilanka luja oli, ei tullut yhtään päitä.
kesän kauniin kuluessa kai viettää Pirkko häitä.

Pieni pirteä pari oli myöskin kursseilla,
täytyy heidät vielä tässä mainita.
Leena ja Vesa, ne täällä kierteli,
monet vyyhdit ne keräksi pyöritti.
Joskus heistä oli vallan vastusta,
mutta ne kaikki täytyy unohtaa.

Remonttimiehiä ei sovi unohtaa,
heitäkin oli iso porukka.
Isäntähän oli käden ulottuvilla tässä.
Vaan kun tarvis vaati, oli Kalliomäen Arvokin läsnä
ja Sojakan Tauno täkänälastat vuoli,
ja niin poistui moni korjaushuoli.

Vielä värssy lisää tähän,
ennen kuin mä tämän jätän.
Kiitämme nyt neuvojata,
kaiken hyvän jakajata.
Kiitos kaunis emännälle,
samoin myöskin isännälle.
Hyvät oli kestitykset!
Anteeks` myöskin erehdykset!


Kuvaus

Maire Järvenpään 13.2.1990 jäljentämä kronikka, jonka kokosi aikoinaan Hellin Kalliomäki.

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto