Riihon Majatalo - kyläkoulusta kaikki alkoi

Ilmakuva Riihon Majatalosta.jpg
Riihon Majatalo 2.tif

Lähde

https://www.riihonmajatalo.fi/

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto

Mistä on kyse?

Tuli, joka ei sammu

Kauan sitten, Riihiahon tilan torpassa asui vanha mies. Uni, jonka hän eräänä yönä näki, oli sen verran erikoinen, että se on kulkeutunut sukupolvien saatossa eteenpäin. Ukko näet näki unta, että Pukkiniemessä paloi tuli, joka ei sammunut. Unensa hän kertoi kyläläisille ja sitä ihmeteltiin porukalla; tuli, joka ei sammu?

Samoihin aikoihin Riihiahon tilalla elettiin kovia vuosia. Vanha sukutila, jonka viirissä lukee peräti 1586, oli menettänyt isännän. Taavetti-isäntä ei muutenkaan ollut niitä ahkerimpia tilanhoidossa, ja nyt, isännän kuoltua parhaassa iässään, olivat asiat surkealla tolalla. Alaikäisiä lapsia jäi yhdeksän Henriikka-emännän hoidettavaksi. Vanhin lapsista, Lyydia, oli vasta yksitoistavuotias. Taloon määrättiin pehtoori huolehtimaan tilan asioista.

Vaissin tilan isäntä, Paavali, näki naapurinsa pelottavan tulevaisuuden ilman jämäkkää isäntää. Hän ryhtyi puhemieheksi Mäntän talon Juho- nimisen pojan ja Lyydian välille. Mäntän talo oli nykyisen Mäntän kaupungin alueella, kosken varrella, ja toimi siinä postina ja majatalona. Serlachiuksen ostettua maat ja koskioikeudet, ei talon pojalla ollut enää tulevaisuutta oman kotinsa isäntänä. Näin saatiin Riihiahon tilalle riuska isäntä. Ei siinä paljon Lyydian mielipidettä kyselty. Hän oli vasta seitsemäntoistavuotias ja vieras sulhasmies lähenteli neljääkymmentä. Häiden jälkeen Lyydia karkasi naapuriin Kellolaan eikä suostunut tulemaan kotiin. Aikansa mietittyään Juho lähetti nuorikolleen lempeän sanan: ”Jos et sinä minusta välitä, niin voin minä mennä takaisin Mänttäänkin.” Niin Lyydia palasi leppyneenä takaisin kotiin ja avioliitosta kehkeytyi varsin onnellinen.

Juhon ja Lyydian unelma

Juholla ja Lyydialla oli kova työ saada tilanhoito mallilleen. Samalla kuitenkin Juhoa painoi eräs tärkeä asia. Mäntässä asuessaan hän oli saanut käydä koulua, jonka Serlachius oli paperitehtaan myötä perustanut. Nyt Juho näki, että omalla kylällä ei ollut koulua. Yhdessä Lyydian kanssa he ottivat koulun sydämenasiakseen. Lupa koulun pitämiseen heltisi Keisarilliselta Senaatilta vuonna 1903. Ensimmäiset vuodet koulua käytiin Riihiahon tuvassa ja kun lapsia alkoi olla tupa pullollaan, oli aika rakentaa koulurakennus. Juho ja Lyydia vuokrasivat kunnalle koulun paikan Riihijärven rannalta, Pukkiniemeen päättyvältä Pukkiharjulta. Koulua alettiin rakentaa 1907 ja lopullisesti se valmistui 1909. Pukkiniemeen syttyi valistuksen tuli, jota monet uutterat kansankynttilät ruokkivat.

Enimmillään oppilaita oli tässä kyläkoulussa noin kahdeksankymmentä. Juho ja Lyydia eivät pitäneet tarpeellisena periä vuokraa koulun tontista ja niin se siirtyi Keuruun kunnan omistukseen. Koulun tarina kesti yhdeksänkymmentä vuotta. Lopulta lasten määrä kylällä väheni ja koulun pito lopetettiin 1993. Keuruun kunta laittoi koulun myyntiin.

Koulusta Majataloksi

Riihiahon tilaa olivat isännöineet jo parikymmentä vuotta Anri ja Tuomo Riihonen. He olivat seuranneet koulun hiipumista jo vuosia. Myynti-ilmoituksen tultua isäntäpari laittoi tarjouksen ja näin koulu tontteineen ja rakennuksineen palasi takaisin kotiin. Mutta miten nyt kävisi tulen, joka ei sammu? Heti alkuun löytyi kyselijöitä, jotka tarvitsivat kesällä tilaa lastenleirien pitoa varten. Leiritoimintaa varten koulun nimeksi laitettiin Riihon leirikeskus. Pikaisella remontilla saatiin käyttöön lisää majoitustilaa ja jo seuraavana kesänä leirikeskus palveli lastenleirejä.

Leirikeskustoimintaa pyöritettiin maatilan ohella sivuelinkeinona kuutisen vuotta, kunnes tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Anrin ja Tuomon poika Janne lähti karjatilan jatkajaksi ja vanhempi pari lähti viettämään eläkepäiviään Riihon koululle. Laakereilleen vanha pari ei jäänyt lepäämään, vaan nyt sivuelinkeinosta tulikin täysipäiväinen työ. Riihiahossa oltiin totuttu siihen, että kotona asui muitakin kuin oma perhe. Anri ja Tuomo laskivat kerran, että heidän kotonaan asui yli 125 vierasta ihmistä sinä aikana, kun he olivat tilan isäntä ja emäntä. Muuttaminen leirikeskukseen ei juuri muuttanut heidän elämäntapaansa. Vieraita vain alkoi olla enemmän. Anri oli tottunut jo Riihiahossa kokkaamaan isolle porukalle, mutta nyt emännöinti sai uudet mittasuhteet. Rippileiri tarvitsee ruokaa viidesti päivässä. Se tarkoittaa 175 ateriaa päivässä. Ja kun omaa väkeä on saapuvilla kymmenkunta joka aterialla, se nostaa aterioiden määrän 225:een päivässä!

Vuonna 2011 rakennettiin lisää majoitustilaa. Piharakennus peruskorjattiin ja laajennettiin ja näin saatiin 19 vuodepaikkaa vessoineen ja suihkuineen lisää. Samalla Anrin ja Tuomon tytär perheineen remontoi itselleen Rantatuvan alakerran huoneiston, sillä he olivat työssä mukana lomilla ja vapaa-aikoina.

Uusi sukupolvi ottaa paikkansa ketjussa

Vuodesta 2015 Riihon leirikeskus on toiminut virallisesti perheyrityksenä. Anrin ja Tuomon tytär Anna Maria yhdessä puolisonsa Mikon kanssa ovat nyt virallisesti mukana yritystoiminnassa. Syksyllä 2017 otettiin uusi nimikin käyttöön. Riihon Majatalo kuvaa nykyistä vieraanvaraisuutta ja toimintaa paremmin.

Koulun perustajat Juho ja Lyydia katselevat huisketta ruokasalin seinältä. Muotokuvissaan he näyttävät tyyniltä ja arvokkailta. Mutta luulen, että he sisimmässään hymyilevät tyytyväisinä. Koulu opettajineen ohjasi lapsia heidän kasvaessaan. Koulun päätyttyä leirikeskus halusi omalta osaltaan olla antamassa lapsille ja nuorille eväitä elämään. Nyt vieraita, aikuisia ja lapsia, palvelee Majatalo, jonka nimi kuvaa Juhon lapsuudenkodinkin ilmapiiriä. Majatalon väki suuntaa katseensa luottavaisesti tulevaisuuteen ja lupaa vierailleen palvelua lämmöllä ja rakkaudella. Juho ja Lyydia saavat tyytyväisinä levätä. Onhan nyt jo neljäs sukupolvi hoitamassa tulta, joka ei sammu.