Muistoja entisajan pankkimaailmasta

Pankkimaailmaan liittyy paljon mielenkiintoisia tarinoita. Henkilösuojaan ja pankkisalaisuuteen liittyen yksilöityjä tietoja ei hauskoistakaan sattumuksista voida kertoa. Jotain kuitenkin voi:

Elettiin 1950-1960 –lukua jolloin inflaatio laukkasi maassamme ja pankkien asiakkailta jouduttiin perimään indeksikorotusta. Sen laskemiseksi ei pankkitoimihenkilöiden työaika riittänyt. Niinpä eräs pankkineiti jäi työpäivän päätteeksi jatkamaan työtä. Oli kesäilta ja työhuoneen ikkuna oli auki. Yhtäkkiä hän havahtuu, kun mies kurkistaa ikkunan takaa tikapuilta ja huutaa: ”Tehtäskös vekseli?”
Taisi auki oleva ikkuna houkutella useammankin kerran uteliaita. Niinpä kerran, kun yritteliäs mieshenkilö oli taas kiivennyt ikkunan taa ja nainen oli tätä säikähtänyt ja pyytänyt poistumaan, tokaisi mies: ”Anna edes mennä portaita myöten alas!”

****
Pankkiasioita on monenlaisia; aina ne eivät liittyneet talousasioihin. Niinpä erään, hieman Liekki-viinalle tuoksahtaneen miehen piti ihan erikseen tulla pankkiin kysymään asiaa, joka askarrutti häntä. Hän näet kantoi huolta erään pankkineidin siviilisäädystä. Pankinjohtaja käveli siitä ohitse ja mies huusi: ” Ota sinä tuo Maija (nimi muutettu), niin minä ostan teille käkikellon!”

*****
Eräs pankin asiakas halusi tarjota pankin naisille nimipäiväkahvit. Työntekijät eivät tietystikään voineet poistua pankista työpäivän aikana. Niinpä sovittiin, että kahvilasta toimitettaisiin kahvit pankkiin työpäivän päätteeksi. Naiset tahtoivat kiittää saadusta tarjoilusta ja ilahduttaa miestä. Niinpä he lauloivat: ” Niin minä ”Yrjönen” (nimi muutettu) sinulle laulan kuin omalle kullalleni. Jos olis valta, niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni.” ”Sekö miestä ilahdutti ja hän tokaisikin: ”Voi, meinaa ne tytöt sellaistakin!”

****
Paikkakunnan merkkihenkilöllä oli syntymäpäivät ja niitä vietettiin Matin Saluunassa. Paikalla oli arvovaltaista väkeä kirkkoherraa myöten. Pankkilaisetkin oli kutsuttu mukaan. Päivänsankari esitti parastaan ja naisia nauratti. Kovin hän oli mielissään, kun väki tuntui viihtyvän. Seuraavana päivänä hän tapasikin kadulla juhlissa mukana olleen pankkineidin: ”Miltäs ne mojahti?”, johon nainen tietysti vakuutteli, että komiat olivat juhlat olleet.

****
Airaksisen kaupan kohdalle oltiin rakentamassa nykyistä Ostolan taloa, jota rakensi Eino Kaartisen rakennusliike. Touhu kiinnosti kovin erästä miestä ja hänen teki mieli töihin. Niinpä hän kysyi asiaa Kaartiselta. Tähän yrittäjä vastasi: ”Taitaa työ olla sinulle liian raskasta, ettet jaksa”, johon tämä hieman laitapuolen kulkija vastasi: ”Eikun, minä ajattelinkin konttoriin! ”